Tässä omalta osaltani ‘kaikuveneestä’ koettuna kokemuksia viime sunnuntain isosta etsintäharjoituksesta, johon osallistuivat useat vapaaehtois- ja viranomaisryhmät, sekä hamssit Apon OH7VL kokoonkutsumina. Muut harjoituksessa mukana olleet hamssit, olkaa hyvät ja kertokaa omista havainnoistanne ja kokemuksistanne!
Hamssirikit 160 MHz etsintäjaksoille?
160 MHz yhteydenpito etsintäryhmien välillä näytti sujuvan hyvin, ja johtokeskus kunnon antenneineen kuului lujaa. Vasta harjoituksen jälkeen älysin, että minullahan olisi ollut pepakanavien valmius omasta takaakin. Pepapuhelimen lainauksen sijasta olisin voinut yksinkertaisesti kysyä harjoituksen taajuuden, ja laittaa sen käsikapulaan, joka menee kaikille VHF- ja UHF- kanaville.
Myös autojesuni FT8900 menee kyseisille 160 MHz kanaville, ja kaikille muillekin turvakanaville. Lisäksi se toimii bandiripiitterinä, joten sitä voisi käyttää etsinnöissä automaattisena tukiasemana, esim. 70 cm PMR-puhelinten ja 160 MHz pepapuhelinten välisenä linkkinä.
Jatkossa siis voisin osaltani vapauttaa varsinaisen pepakapulan jollekin muulle sen tarpeessa olevalle ryhmälle, ja kysyä sen sijaan pelkän etsintäjakson rigeihini ohjelmoitavaksi. Sama onnistunee varsin monella hamssilla, koska useat nykyiset 2 m käsikapulat kattavat n. 140 - 170 MHz välin. Tyyppihyväksynnästä ei tietenkään ole tietoa, mutta eipä sitä bandilla kuuluvasta äänestä tiedä, mistä rikistä se on peräisin. Pääasia, että viestit kulkevat etsintäryhmien välillä sujuvan toiminnan varmistamiseksi!
Sivukaiun käyttö etsinnässä
Harjoituksessa päästiin eka kertaa käyttämään pienveneeseen asennettua sivu- eli viistokaikuani etsintäryhmän mukana. Laite kuvaa ja tallentaa pohjaa ilmakuvanomaisesti n. 50 … 100 m veneen molemmin puolin, yhdessä GPS-koordinaattien kanssa. Sukeltajien yhteyshenkilöksi veneeseemme otettu kaveri välitti tiedot sukellusryhmien ja kaikuveneemme välillä oikein sujuvasti. Sukeltajat pyysivät meitä kuvaamaan tietyn alueen, ja me kuvasimme sen. Minä hoidin kaikua, ja juniori ajoi veneellä mittauslinjoja tottuneesti, ajoittain aallokkoisessakin kelissä.
Ainoa mitä ei keritty kaikua ajatellen järjestämään tähän harjoitukseen, oli sivukaikunauhoitustemme analysointi yhdellä tai mieluummin kahdella tietsikalla joko maissa, tai viereisessä sukeltajien tukiveneessä. Mittauksen aikana on keskityttävä navigoimaan ja ajamaan vakaita kuvauslinjoja, eikä kaikuveneessämme ehdi samaan aikaan merkitä kaikkia lukuisia pohjakohteita, eikä toimittaa niiden koordinaatteja sukeltajia varten.
Kaikunauhoitusten tutkiminen onkin mahdollista järjestää vaikka niin, että viemme mittausten välillä kopiot SD-muistikortille tallennetuista nauhoituksistamme erilliselle tietsikkaryhmälle, joka keskittyy analysoimaan pohjakohteet vapaasti saatavalla HumViewer-ohjelmalla, ja antamaan niiden tarkat koordinaatit sukeltajille. Esimerkiksi Matti kertoi töissä Arbonautilla tekevänsä samantapaista työtä ilmakuvista. Sivukaikujen analyysin oppii nopeasti kuka tahansa tietsikan käyttöön tottunut hamssi.
T: - Juha -
