Tässä vaiheita Ranen OH7CQ onnekkaasti minulle löytämän haruslaakereidensa välissä pyörivän teräsputkirakenteisen 2 x 12 m teleskooppiristikkomaston varustamisessa. Tavanomaisen mastonpyörittäjäroottorin lisäksi laittelen sen huippuputkea kääntämään erillisen roottorin, koska kusojakin on usein etenkin turvanodekäytössä tarve pitää tai välittää samaan aikaan kahden eri suunnassa olevan aseman välillä.
Maston huippuputken roottoriksi ostin huutonetistä potikkaviallisen wanhan kääntäjäromun merkkiä Aiga, jonka särkyneen suuntapotikan korvasin Arton kerholle tuomilla tasokkailla ympäripyörivillä polymeeriliukupotikoilla. Nyt korjattuna roottori on edelleen yhtä wanha, muttei enää yhtä romu.
Ohessa ensin kuva kunnostetusta Aiga-kääntäjästä, alkuperäisen särkyneen ison mustan suuntanäyttöpotikan korvaavine pienine sinisine potikoineen, joita tinasin varoilta kaksi rinnan. Näin suuntanäyttö jatkaa toimimista, vaikka toinen potikka vaurioituisikin. Seuraavissa kuvissa maston huippuputken kääntäjä koesovituksessaan mastossa.
Pyörivän maston kääntö on tässä toteutettu kahden samanlaisen mopon ketjurattaan ja ketjun välityksellä. Ensimmäinen kääntäjäratas asennetaan maston ja sen painelaakerin väliin.
Masto on etenkin talvisaikaan jäisen valumavesivirran lähde. Siksi tarvitaan tietenkin vesipelti estämään veden valuminen mastosta painelaakerin läpi, ja ketjusuoja estämään lumen ja veden kerääntyminen jäätämään ketjua ja ratasta.
Yläkuvassa kääntäjäratas, johon on koneistettu painelaakerin kiinnityspulteille käypäiset reijät, jotka ovat läpimitaltaan noin 4 mm ylikokoiset riittävän asetusvaran aikaansaamiseksi.
Keskimmäisessä kuvassa näkyy laakeripesää suojaamaan pokattu vesipelti ketjurattaan ja painelaakerin välissä. Materiaali on tavallista kattopeltiä.
Alemmassa kuvassa yksityiskohta pultin läpiviennistä aluslevyineen ja kumitiivisteineen.
Kippaava mastonjalka-painelaakeriyhdistelmä sai jatkokseen kulmaraudan- ja latakanpätkistä hitsatun antenninkääntäjän kiinnityskiskon pitkillä ketjunkiristysurilla. Yksityiskohtakuvia alla.
Ruostuneiden haruslaakerien puhdistus onnistuu tehokkaasti puhdistuslaikalla. Kuulaurien puhdistus käy käsin tavallisella teräsharjalla. Maalaus sinkkimaalilla, paitsi kuulauriin vaseliini.
Mastonjalan ohella harusankkurit ovat mastoa pystyssä pitävät avainkiinnitykset. Koska niille tulee painon sijasta vetoa, niin harusankkurien upotus on mastonjalkaan nähden työläämpi ja konstikkaampi tehtävä.
Tässä esimerkissä käytetään haruksen suuntaisesti rautakangella tehtyyn alkureikään viistoon maan sisään lyötyä lyhyttä silmukkapäistä haruskankea, joka lukitaan maahan alemman silmukkansa läpi lyödyllä ankkurikangella.
Ankkurikanget on tehty katkaisemalla pitkä haruskanki viistoon, jolloin siitä syntyy kaksi teräväpäistä ankkurikankea. Tämä lyödään harusten vetosuuntaan nähden kohtisuoraan haruskangen silmukkaan niin, että haruksen kiristys jakautuu tasaisesti sen kautta maahan, eikä ankkurikanki pyri liikkumaan sen päällä.
Pitkä, päästään viistoon maan sisään upottamista varten katkaistu ankkurikanki lyödään haruskangen silmukan läpi maan sisään.
Ankkurikangen silmukkapäähän ei kiinnitetä harusta, koska veto voisi ajan oloon löystyttää ja nostaa ankkurikangen maasta ylös. Ankkurikangen pää lyödäänkin maanpinnan alle, muttei kuitenkaan lähelle haruskangen päätä, jotta harusvoima jakaantuu kumpaankin suuntaan ankkurikankea.
Haruskangen päähän laitettu harus sensijaan pysyy, koska maahan upotettu haruskanki ei pääse liikkumaan sen lukitsevan poikittaisen ankkurikangen päältä.
Toisen harusankkurin paikka osui kannon kohtaan. Tämä ei ole haitta, vaan etu. Männynkannon paalujuurta lujemmin tuskin mitään saa kangasmaahan kiinni, ja pihkapuu kestääkin varsin pitkään. Niinpä haruskanki laitettiin kannon paksujen pintajuurten alta, ja ankkurikanki vastaavasti juurten taakse.
Kolmannen haruskangen alle sattui pelkkää kangasmaata ilman soraa tai paksuja juuria. Niinpä sitä lujitettiin laittamalla ankkurikangen silmukkapään päälle laakea kivi jakamaan jännityksen isommalle alalle. Kuvassa ankkurin on ennen kiven peittoa maalla, joka juntattiin tietenkin huolella tiiviiksi.
Ylempi haruslaakeri on alustavasti paikoilleen. Sitä ei vielä kiinnitetä lopullisesti, koska se tulee sijaitsemaan noin neljä metriä teleskooppimaston ylös nostetun ristikko-osan huipusta alaspäin.
Harusten yläpäät on kiinnitetty vaijerilukoilla molempien haruslaakerien kousseihin.
Mastonjalka varmistetaan maahan samanlaisilla 1,5 metrin mittaisilla haruskangilla, joita käytettiin harusankkureihin. Nämä paitsi varmistavat mastonjalan paikoillaanpysymisen nostossa, myös lisäävät maston maadoituspintaa ja -syvyyttä.
Seuraavissa kuvissa maston huippuputken kääntäjä koesovituksessaan mastossa.
