Aircraft Scatter - Lentokoneheijastus ja sen doppleri.

Radioharrastajien monipaikkatutkan eli ‘hamssitutkan’ havaintoaseman ruuduilta otetuissa oheiskuvissa näkyy esimerkki Flightradar24:lle ja vastaaville ‘nettitutkille’ näkymättömästä lennosta. Sen S-muotoisen dopplerjäljen jyrkkyys kertoo koneen ohittaneen kuunteluaseman lähes sen yli lentäen. Koneen jälki näkyy samaan aikaan esiintyneiden revontulten ensimmäisessä liitekuvassa vasemmalla Pietarin TV:n nauhalla ‘lumisateena’ näkyvän hajaspektriheijastuksen lomasta.

Oikealla Sekeen TV:n nauhalla revontuli- eli aurorakeli näkyy vaimeampana. Siinä erottuu kyseisen koneen dopplerjälki Sekeen TV-kantoallosta vasemmalle eroavana, mikä kertoo koneen lentäneen havaintoaseman yli koillisesta lounaaseen suuntautuvalla, yleensä Kaukoidästä saapuvien lentojen reitillä.

Nettitutkissa konetta ei näy mahdollisesti siitä syystä, että se saattaa olla vanhempaa mallia, jonka SSR-transponderi osaa lähettää vain mode-A/C-omatunnusta. GPS-sijaintihan näkyy vain nykyaikaisten ADS-B mode-S -transponderien omatunnuksissa. Muita koneita on seurattava ensiötutkalla, jos sellainen on käytettävissä.

Lentokone tunnistetaan ICAO-heksakoodista

Katsottaessa toisen liitekuvan otoksesta alla havaintoaseman PlanePlotter-softan Aircraft View - listan näyttämiä, suoraan 1090 MHz ADS-B-vastaanottimen havaitsemia SSR-omatunnuksia, konelistassa näkyy yksi havainto lennosta joka ilmoittaa itsensä vain mode-A/C -transponderilla. Tämän erottaa siitä, että GPS-koordinaattien sijasta Lat. - ja Long.- sarakkeissa on nollia.

Koneiden yksilökohtaiset ICAO-heksakoodit, eli jokaiselle koneella annetut tunnistenumerot näkyvät viimeisessä sarakkeessa. Tämän koodin perusteella ICAO-tietokantoihin pääsevä voi tunnistaa kunkin koneyksilön. Planeplotter-softan tunnistustietokannasta kyseistä koneyksilöä ei löydy, joten softa on jättänyt Flight-sarakkeen tyhjäksi, ja merkinnyt koneen rekisteritunnuksen sijaan Reg-sarakkeeseen ‘NO-REG’.

Listassa näkyvä lento saattaa olla havaintoaseman ohittanut tuntematon kone, tai se saattaa kuulua jollekin muulle koneelle. Jos se on jonkin muun koneen SSR-omatunniste, niin havaintoaseman nauhoilla näkyvä lentsikka on lentänyt ‘pimeänä’, eli ilman 1090 MHz SSR-transponderia.

Planeplotterin Aircraft View - listan Time-sarakkeen kellonajat ovat UTC, siis nyt kesällä Suomen aika -3 h. Tutkanauhoissa vasemmalla mustilla pohjilla näkyvät aikaleimat puolestaan ovat Suomen aikaa.

T: - Juha -

Hamssitutka 6 m bandin TV-kanavalla online: maanpuolustus.net/pages/tutka/


Myös Kilpisjärvellä harrastellaan passiivitutkan parissa.
http://hackaday.com/2015/06/05/building-your-own-sdr-based-passive-radar-on-a-shoestring/

  • Matti

Kiitos linkistä, Matti! Juha onkin tehnyt uuden nettisivun FM-dopplerivastaanottimestaan, hyvä! Voimakkaita ULA-FM-lähettimiä olisi tosiaan paljonkin dopplereiden sinkuiksi, mutta niiden käyttö vaatii koherentin eli samanvaiheisen kaksoisvastaanottimen kaksin antennein, ja spesiaalisoftan.

Koherentti vastaanotin on onneksi tehtävissä kahdesta halvasta SDR-tikkuradiosta. Sivulla tutkija Juha Vierinen esittelee näin rakentamaansa FM-kaksoisvastaria, joka workkii hänen omalla koodaamallaan softalla erotellen lentsikkadopplerit taajuusmoduloidusta suorasta ULA-kantoaallosta.

Tikkuvastaanotinten yhdistäminen samalle oskillaattorille on helppo työ, mutta softan teko vaativa. Kumpikin vastari on eri antennilla. Yksi antenni suunnataan lentokoneen doppleria kuulemaan, ja toinen antaa suoran referenssisinkun ulalähettimeltä. Kantoaallon ja dopplerin modulaatioiden vaihe-erosta softa laskee dopplererotuksen lisäksi kulkuaikaeron.

Keskustelua dopplerhavainnoista Juhan kanssa:

kaira.sgo.fi/2013/09/passive-rad … 5218761835

Lisää keskustelua täällä:

kaira.sgo.fi/2013/09/passive-rad … 3604979600

kaira.sgo.fi/2013/09/passive-rad … 2122519111

kaira.sgo.fi/2013/09/passive-rad … 8282050962

kaira.sgo.fi/2013/09/passive-rad … 8782612646

kaira.sgo.fi/2013/09/passive-rad … 3266440115

T: - Juha -

Tässä havaintoja Laatokan-Äänisen suuntaa ilmaisevalta vasemmanpuoleiselta Pietarin TV:n tutkanauhalta. Sille on piirtynyt useiden pienten, nopeiden koneiden yhtaikaisia kiemuroita. Oheiseen spektrikuvaan on näiden manööverien koukeroiset jäljet selvyyden vuoksi ympyröity. Ne on helppo erottaa reittikoneiden viistoista lähes suorista tai loivasti kaarevista dopplerjäljistä.

Kurvailevat koneet eivät olleet kotimaisia, eivätkä myöskään ADS-B-‘nettitutkissa’ näkyviä koneita. Lensivät siis tavan mukaan niinsanotusti ‘pimeinä’ siviililennonvalvonnalle. Yhden tutkanauhan perusteella ei voi laskea sijaintia, mutta ilmeisesti koneet toimivat rajojemme ulkopuolella.

Monipaikkatutkan puolen tunnin välein päivittyvä demoruutu netissä: maanpuolustus.net/pages/tutka/
Linkki ‘MP-tutkarobotin’ automaattisesti arkistoimiin tutkanauhoihin: maanpuolustus.net/muut/tutka/kuvat/
Maanpuolustusnetin ketju monipaikkatutkasta: maanpuolustus.net/threads/monipa … ost-321788

T: - Juha -

Yhtaikaa lentsikkadopplerien kanssa on syntynyt myös havaintoja luonnollisista taivasheijastuksista, kuten yläsalamoista. Wanhan kouluopin mukaan oletetaan yleisesti, että ukkossähkö syntyy pilvessä. Uskomus ‘ukkosgeneraattorista’ pilven sisässä on sitkeä, vaikkei kukaan olekaan onnistunut tyydyttävästi selittämään, miten ‘varausten erottuminen’ ukkospilvessä oikein syntyisi. Oletuksesta on ajan myötä tullut opinkappale. Siksi oletetaan myös, että yläsalamoita esiintyy vain ukkospilvien päällä. Heijastushavaintojen mukaan tämä pätee vain osittain.

Kaikkein matalimmat yläsalamat, ‘elosalamat’, esiintyvät yleensä lähellä ukkosrintamaa. Pintasalamien ja ukkospilven ilmavirtauksen kautta pilven huipulle kulkeutuneet suurjännitteiset varaukset purkautuvat pilven päällä tällaisina matalina yläsalamoina ylös alimpaan ionosfäärikerrokseen. ‘Elosalamapurkaus’ pysyy paikoillaan yleensä 20 - 30 minuuttia, vaikka ukkosrintama alla liikkuu eteenpäin. Kun etenevän ukkosrintaman väimatka korkeaan elosalamapurkaukseen venyy liian pitkäksi, sähköinen yhteys katkeaa, ja elosalamapurkaus loppuu nopeasti. Radioharrastajat havaitsevat elosalamapurkauksen loppumisen Es-kelin yhtäkkisenä päättymisenä. Näin syntyy ja päättyy ukonilmojen aikaan esiintyvä Es-radiokeli, ‘ukkos-Es’.

En tiedä vielä, onko elosalama sama kuin ‘keijusalama’ (sprite), koska en ole niitä nähnyt vierestä. Tämä ukkospilvien yläpuolinen sähkönpurkausilmiö tavallisesti näkyy ainoastaan tiheiden elosalamapurkausten välähtelynä korkealta pilvien lomasta, itse salamoiden peittyessä pilvien lomaan. Purkaukset tapahtuvat niin korkealla harvassa ilmassa, ettei edes niiden ääni kuulu tänne alas maanpinnalle. Vain aavemainen, äänetön taivaallinen välke havaitaan tänne alas.

Suurjännitteinen läpilyönti maasta ionosfääriin

“Globaali ukkostiheys on jokseenkin vakio”, luin ilmatieteilijöiden opetuksista. Ukkosia siis lyö jatkuvasti yhtä paljon läpi vuorokauden. Ja maailmanlaajuinen yhteenlaskettu salamapurkausten ‘ukkosvirta’ on jatkuvasti jokseenkin vakio. Yläilmojen ja maan välillä on megavolttien luokkaa oleva suurjännite. Joka pyrkii jatkuvasti varautumaan. Pintasalamat ovatkin ymmärtääkseni tämän suurjännitteen purkauksia alimpien ionosfäärikerrosten ja maan välillä. Eivät ukkospilvessä syntynyttä sähköä. Ukkospilvi varausta kuljettavine pystyvirtauksineen on vain ‘märkä rätti anodilla’, jota pitkin korkeajännitteinen ilmasähkö pääsee helpoimmin purkautumaan eristävän alailmakehän läpi.

Sähkö etsii itselleen helpoimman reitin purkautua. Alempaan ionosfäärikerrokseen purkauduttuaan ukkosvirrat kulkevat sitä pitkin niihin paikkoihin, missä ne pääsevät helpoiten lyömään yläsalamoina läpi ylempiin johtaviin ionosfäärikerroksiin. Näin ukkossähkökin etsii helpoimman kulkutien. Vaikka pintasalamien esiintymistiheys siirtyileekin tiheimmäksi kulloisillekin ukkospilvialueille, niin yläsalamien tiheys vaihtelee vähemmän. Koska ukkosvirrat pääsevät kulkemaan ympäri maapallon, ionosfäärikerroksia pitkin.

Elosalamia korkeampien yläsalamien esiintymistiheys ei siis riipukaan pelkästään ukkosrintamien sijainneista, vaan myös ionosfäärin liikkeistä ja johtavuudesta. Ukkosvirtapiiri on maailmanlaajuinen. Maa ja inosfäärikerrokset ovat ukkosten purkausvirtojen yhteisiä puolijohtavia kulkureittejä, joita pitkin ne pääsevät johtumaan ilman salamointia. Ilmakerrokset ovat eristeinä puolijohtavien maan ja inosfäärikerrosten välissä. Näiden ilmaeristekerrosten yli suurjännite joutuu purkautumaan erilaisina pinta- ja yläsalamoina, päästäkseen seuraavaan johtavaan ionosfäärikerrokseen.

Electric Discharge Scatter - EDS

Pitkäaikaiset niin sanotut ‘meteoriheijastukset’ ovatkin käsittääkseni todellisuudessa korkeimpien yläsalamapurkausten heijastuksia, koska niiden radioheijastusspektristä puuttuu kokonaan nopealle meteorivanan syntyliikkeelle ominainen lineearisen liikkeen doppler. Minkä ylempänä sähkönpurkaus tapahtuu, sen pitempikestoinen se on, koska ilma on harvaa. Matalapaineinen ilma kykenee kuljettaa ionijohtavuutena vähemmän varausta, koska sen ionitiheys harvempi.

Matalapaineisessa ilmassa suurjännite kiihdyttää yläsalamapurkausta kuljettavia ioneja nopeampaan vauhtiin. Lisäksi yläsalamapurkaus laajenee suuremmalle pinta-alalle. Ilmeisesti näistä johtuen pitkäaikaisesta yläsalamapurkauksesta heijastunut radioaalto saa leveämmän hajaspektrin eli dopplerhajonnan, kuin matalasta yläsalamaheijastuksesta syntyvä lyhytaikainen radioheijastus.

Korkein ja pitkäaikaisin meille näkyvä ja kuuluva suurjännitepurkaus on lähes tyhjön hyvin harvassa ilmassa tapahtuva revontulipurkaus. Varausta kuljettavia ioneja on hyvin vähän, joten maailmanlaajuinen ukkosvirta joutuu purkautumaan jatkuvasti loistavina ‘teslavaloina’ auroralieskojen muodossa. Vastaavasti aurorapurkauksen ionit kiihtyvät ilmanvastuksen puuttuessa huimiin nopeuksiin, mikä näkyy auroran radioheijastuksen hyvin leveänä hajaspekrinä. Kiihtyvien ionien nopeushajonta on suuri, joten niin on radioheijastuksen dopplerhajontakin. Se hamsseille tuttu kähisevä ‘Aurora-tone’.

T: - Juha -

Linkit:

Thomas Ashcraftin valokuvia keijusalamista (sprites): heliotown.com/Catalog_Transi … vents.html

ja: google.fi/search?q=Thomas+A … B1AQsAQIGQ

Jürgen Bartels Hampurissa on mitannut ja luetteloinut doppler- ja EDS-havainnointiin sekä Es-keli-indikaattoreiksi sopivien TV-kantoaaltojen tarkkoja taajuuksia - dx.3sdesign.de/Band1-Offsets.htm

Radar Aurora Compared to Sodankylä Magnetogram: oh7ab.fi/foorumi/viewtopic.php?f … 2039#p2039


Here is an aerial comparison trial between 5 different 50 MHz aerials on the OIRT1 TV channel. At left strip is the 4-element almost omnidirectional horizontal dipole array I use for St. Petersburg TV carrier dopplers. At right are four other aerials switched after each other listening to the same St Petersburg freq with exactly similar ham 6 m band receivers.

As usual, audio flows from the two receivers thru PC sound card for Spectrum Lab software stereo strips. Attached is also an original screenshot with station setup explained. The 4-element dipole array was at abt 14 m height and the aerials compared at abt 7 m height above ground.

One can instantly see, aerial makes a difference. Only location is as important as the aerial itself for reception quality. Multi element high gain aerials pick weak signals up from among background noise. The blurred spectrum strip sections of HF loop and omnidirectinal vertical demonstrate that low gain aerials are vulnerable both to natural ‘static’ atmospheric background noise and to neighbourhood urban electric interference.

  • Juha -

Aerial links:

Dimensions of the 4-element 50 MHz yagi used in the aerial comparison: Ennakkoharjoittelu 10.8.2008 10:00 - 12:00

‘Skeleton quad’ for 144 MHz band: guns.connect.fi/innoplaza/juttu/ … index.html


Measuring frequencies of distant TV transmitter carriers with a ham receiver connected to Spectrum Lab software through computer sound input. Receiver used in this measurement was a remote controlled FT817, mode CW/USB with 500 Hz filter. Aerial was a 6-el horizontal yagi type PA50-6-6 pointing east.

Measured TV transmitter (Tx) frequencies:

  • Arkhangelsk TV, LP04GN, freq 49739.583 kHz.
  • Unknown EDS, maybe Moscow 49747.481 kHz
  • St. Petersburg TV, KO59DX, freq 49749.976 kHz, reference freq.
  • Segezha Nadvoitsy TV, KP73CW, 49757.822 kHz
  • Nyandoma TV, LP01CQ, 49760.401 kHz.

St Petersburg carrier known frequency of 49749.976 kHz measured by Jürgen was used as a reference for the other unknown frequencies measurement. These OIRT 1 TV carriers usually have +/- 50Hz weak side bands except Arkhangelsk TV which has +/- 40 Hz side bands. Strong aircraft dopplers are visible not only on carriers but also on side bands. Screenshots below illustrate phases of calibration measures.

Links:

Jürgen’s list of OIRT TV carriers - dx.3sdesign.de/Band1-Offsets.htm
6-el 50 MHz yagi PA50-6-6 - antennas-amplifiers.com/6m-H … l-PA50-6-6

Today we had a wide thunderstorm front. Here is a pic of curious dopplers of airliners that did fly around the it. First at strip right are usual familiar close bypass dopplers. At center strip the planes are starting to dodge thunderstorm front plotting curved dopplers.

Then, what is that noise that makes those horizontal lines on strips? They are the cracking sounds of radio interference caused by lightning discharges of the rising thunderstorm. The last strip at left has a lot of lightning crack noise of the thunderstorm in its full strength.

Copied with a FT817 receiver on St. Petersburg TV freq. Aerial is a simple horizontal dipole.

Ilkka OH5IY sai lentsikkadopplerisuuntiman (Aircraft Scatter Direction Finding, ASDF) omalta asemaltaan Kymenlaaksosta meille tähän saakka tuntemattomaan kantoaaltoon, joka on taajuudeltaan noin 12 Hz Sekeen kantoaallon alapuolella. Aikaisemmin olin suuntinut tämän ilmeisen pienitehoisen aseman ASDF-menetelmällä omalta asemaltani täältä P-K suunnalta.

Koska Ilkalta katsoen lähetin oli idässä, ja minulta katsoen etelässä, niin molemmista yhdessä saimme varsin hyvän ristisuuntiman. Tämä ASDF-ristisuuntima paikansi tuntemattoman TV-lähettimen sijainnin Ruskealaan. Ilkan lentsikkadopplersuuntimakuvat ovat alla liitteenä. Oma suuntimaraporttini kuvineen on alkaen tästä viestistä: Talkoot kerholla 24.9. . Tiettävästi radioharrastajat eivät ole aikaisemmin suuntineet lähetysasemia ASDF-menetelmällä. Jollei parempaa tietoa aiheesta löydy, niin oletettavasti Ruskeala on ensimmäinen tunnistamattoman taajuuden sijainnin paikannus ASDF-ristisuuntiman avulla.

Toinen Ilkan todennäköisesti paikantama TV-lähetin on Suojärvi. Tältä lähettimeltä en ole tuntemattomasta syystä saanut dopplereita, joten sen paikannus on vain yhden suuntiman varassa. Myös sen dopplereista liitekuva. Liitteenä on myös Ilkan kokoama kartta lähimmistä R1-kanavan TV-lähettimistä. Näitä voi käyttää niin lentsikoiden, kuin korkean taivaan sähköisten luonnonilmiöiden, kuten Es, EDS, aurora ym. radioheijastusten havainnointiin.

T: - Juha -


R1-kanava Suojarven lentsikkasuuntima ASDF Kuusankoskelta OH5IY.jpg

Esimerkkejä TV-kantoaaltojen revontuli- eli auroraheijastuksesta sekä voimakkuusvaihteluista Es-kelissä.


Moskovan Ostankinon TV-lähettimen taajuudella 49.747.411 kHz näkyy jänniä ‘dopplerkoukkuja’. Ne ovat aivan liian hitaita ja liian voimakkaita ollakseen lentsikoiden dopplereita. Muotokaan ei viittaa mihinkään lineaariseen liikkeeseen. Ylös tai alas leimahtaen syttyvä yläsalamoiden sähkönpurkaus ukkospilven päällä syntyvän Es:n yhteydessä voisi tuottaa tällaisia verrattain hitaita ja muuttuvia nopeuksia. Saattaisivat olla Es:n tai EDS:ien tai muun heijastavan ionosfääri-ilmiön liikkeiden dopplereita?

Lähinnä samantapaisia olen nähnyt joskus HF- ja MF- feidingien yhteydessä Perseuksen nauhalle piirtyvistä hitaina dopplerimutkina. Silloin arvailtiin, että ovat monitie-etenemiseen liittyviä ionosfäärin liikkeitä, jotka kuuluvat vastaanottimessa dopplersiirtymän aiheuttamana jaksottaisena feidinginä.

Nämä dopplersaparot syntyisivät siis ehkä ionosfääriheijastuksen liikkeiden aiheuttaessa kyseisen dopplersiirtymän. Synty olisi samantapainen, kuin lentsikan Rx-Tx-peruslinjan ohituksen jaksottainen dopplerfeidinki, mutta luonnollisen lähteen aiheuttama. Kun suoran ja dopplersiirtymän myötä heijastuneen sinkun taajuuserotus on pieni, syntyy niiden interferenssinä radionkuuntelijoille tuttu jaksottainen voimakkuusvaihtelu, ‘fading’.

Linkit:

Yläsalamapurkauksen synnyttämä ukkos-Es-keli, viewtopic.php?f=21&t=295&start=110#p1895
Es-kelin merkkejä 6 m hamssitutkassa, Aircraft Scatter - Lentokoneheijastus ja sen doppleri.

Es-keli nosti lentsikkadopplereita näkyviin? Osa 1, viewtopic.php?f=21&t=295&start=110#p1896
Es-keli nosti lentsikkadopplereita näkyviin? Osa 2, viewtopic.php?f=21&t=295&p=1897#p1897

‘Dopplerkoukkuja’ ‏Moskovan TV:n jaksolla - Osa 2, viewtopic.php?f=21&t=295&p=1900#p1900
‘Dopplerkoukkuja’ ‏Moskovan TV:n jaksolla - Osa 3: viewtopic.php?f=21&t=295&p=1903#p1901
‘Dopplerkoukkuja’ ‏Arkangelin TV:n jaksolla - Osa 4: viewtopic.php?f=21&t=295&p=1903#p1903

T: - Juha -



Ymmärsinkö oikein: Olet siis napannut tuon ukkospilven ylitse tunneloituneen signaalin? SIlloin kesän kelipiikissä arvelin Saksan tienoilla ukkospilven johtaneen radiosignaalin tuolta Slovenia-Italia-Belgia suunnista mahdolisesti pilven ylitse Suomeen. Minulla tuo oli pelkkää mutu-tunnelmaa. Sain muuten yhden qsl-kortinkin todisteeksi. Kelin suunta muuttui silloin erittäin nopeasti idästä länteen päin. 73’s de Kai Rääkkylä

[b]Tnx kysymyksestä, Kai!

Kyllä, ukkos-Es-sinkut aiheuttaa nimenomaan korkealla ukkospilven päällä oleva paikallinen Es, jonka tähän ionosfäärikerrokseen saakka yltävä ukkossolun yläsalamapurkauksen suurjännitteinen sähkövirta synnyttää. Meille näkyvä osa ukkospilveä itsessään on niin matala, ettei sen yläreunakaan voisi skipata radioheijastuksia niin kauas, kuin mitä korkealla pilven yläpuolella E-kerroksessa tapahtuu. [/b]

Ukkospilven sekä pintasalamat eli maasalamat, että ionosfääriin yltävät yläsalamat synnyttää yhteinen ukkossähkövirta. Se purkautuu ukkossolun kautta maanpinnan ja ionosfäärin välisten suurjännitteisten varausten välillä saman korkean pystyilmavirtauksen kuljettamana, joka aiheuttaa ukkospilven sääilmiönä.

Pinta- ja yläsalamapurkauksista siis vain tämä korkea, ionosfääriin purkautuva yläsalamavirta synnyttää radioaaltojen pitkiä ionosfääriskippejä aiheuttavan paikallisen Es-kelin. Sekä sen lyhytkestoisia vastineita, sähkönpurkausskattereita (EDS).

Ionosfäärikerrokset:

wiki.robotz.com/images/9/91/Iono … ection.gif
wiki.robotz.com/images/6/65/Iono … iagram.gif
astrosurf.com/luxorion/Radio … layers.jpg

arrl.org/files/file/Technolo … 119962.pdf
en.wikipedia.org/wiki/Ionosphere
en.wikipedia.org/wiki/Radio_propagation

Yläsalamat ja ionosfäärisalamat:

voices.nationalgeographic.com/20 … -of-space/
heliotown.com/Radio_Sprites_Ashcraft.html
en.wikipedia.org/wiki/Upper-atm … lightning
en.wikipedia.org/wiki/Sprite(lightning

T: - Juha -
2016-08-06-2227 SL Moscow - Aircraft and propagation dopplers - Y6E 140 (c) OH7HJ.jpg

Kuvissa tilanne eilen, kun Laatokan eteläpuolella, eli lähellä vastaanottimen (Rx) ja Moskovan TV-lähettimen (Tx) peruslinjan puoliväliä oli leveä ukkosrintama. Tämän ukkosrintaman aikana piirtyi spektrinauhalle useita lyhyitä, mutta selviä lentsikkadopplereita, jotka ovat muodoltaan tavanomaisia Rx-Tx-peruslinjan poikittaisia ohitusdopplereita (transverse baseline crossing dopplers).

Tavallisesti tällä välillä ei näy AS-dopplereita, koska Moskovan TV-lähetin on kauempana kuin kahden radiohorisontin päässä lentokorkeuksille laskettuna. Rx-Tx-peruslinjan puolivälin seudulla kulkee varsin vilkas itä-länsisuuntainen lentoreitti.

Mahdollisesti tämän reitin lentoja ukkos-Es-keli nosti näkyviin dopplereina, jotka muutoin eivät kanna tältä lentoreitiltä radiohorisontin takaa n. 440 km päästä vastaanottimesta. Vastaanotinantennina oli 6-elementtinen 50 MHz vaakajagi Moskovan suuntaan, ja vastaanottimena R820T-radiotikku HDSDR-softan kanssa piirtämässä EDS-‘helminauhana’ näkyvää TV-kantoaaltoa Spectrum Lab:in nauhalle.

In English: Yesterday during wide thunderstorm front south of Ladoga between Rx and Moscow Tx, short but clear AS dopplers started to appear on Moscow TV freq. Below pics of dopplers and thunderstorm front yesterday.

Linkit:

Kummallisia ‘dopplerkoukkuja’ ‏Moskovan TV:n jaksolla, viewtopic.php?f=21&t=295&start=100#p1893
Yläsalamapurkauksen synnyttämä ukkos-Es-keli, viewtopic.php?f=21&t=295&start=110#p1895
Es-kelin merkkejä 6 m hamssitutkassa, Aircraft Scatter - Lentokoneheijastus ja sen doppleri.
Es-keli nosti lentsikkadopplereita näkyviin? Osa 2, viewtopic.php?f=21&t=295&p=1897#p1897

T: - Juha -


Vertailukuvat tänään, kun ukkosrintama Es-keleineen vastaanottimen ja Moskovan TV-lähettimen väliltä on väistynyt. Samalla ovat hävinneet myös lentokonedopplerit.

Nauhoilla näkyy enää tavanomaisia luonnollisten ionosfäärin ja yläilmakehän sähkönpurkausten (Electric Discharge Scatter, EDS) helminauhoja, satunnaisine isompien yläilmojen sähkönpurkausten dopplersaparoineen.

In English: Thunderstorm that was south of Ladoga between Rx and Moscow Tx has ceased. Also AS dopplers are now away. They might have been caused by the thunderstorm front Es that was close to midway of Rx-Tx baseline? Only ‘doppler hooks’ caused by natural EDS propagation appear.

Linkit:

Es-keli nosti lentsikkadopplereita näkyviin? Osa 1, viewtopic.php?f=21&t=295&start=110#p1896
Kummallisia ‘dopplerkoukkuja’ ‏Moskovan TV:n jaksolla, viewtopic.php?f=21&t=295&start=100#p1893
Yläsalamapurkauksen synnyttämä ukkos-Es-keli, viewtopic.php?f=21&t=295&start=110#p1895
Es-kelin merkkejä 6 m hamssitutkassa, Aircraft Scatter - Lentokoneheijastus ja sen doppleri.

T: - Juha -


Cherepovets TV is about 600 km away. On its carrier AS doppler crossings do propagate for a rather long distance of 430 km and even beyond. This is a little farther than radio horizon or line of sight is supposed to carry for airliners on high flight levels. Its carrier is sharp with multiple strong 50 Hz side bands that repeat aircraft scatter (AS) dopplers. That makes it very easy on Cherepovets frequency to identify and confirm AS dopplers by their twins on carrier side bands.

The Cherepovets AS doppler screenshot sequence shows first a typical strong and long doppler plotting from an aircraft crossing Rx-Tx baseline on route at Lake Ladoga east coast. Next two pics are of aircraft crossing 430 to 440 km away. These close to the range limit with dopplers and their siden band twins are barely visible.

An aircraft 459 km away with no more visible doppler crossing is shown on next image. So about 440 km appears to be the range limit for the Rx arrangement now used for Cherepovets TV. Left Spectrum Lab strip plots St. Petersburg TV and right strip Cherepovets TV.

Experimental multi-static radar online display: maanpuolustus.net/pages/tutka/

Pics of receiving aerials, of a flight exceeding range and of Rx-Tx baseline on map.

Aerial for Cherepovets reception is a 2 x 6 -element yagi 23 m above ground.

Last image shows Rx and Cherepovets Tx locations with baseline distance and direction on map.

Link to Maidenhead locator distance calculator: no.nonsense.ee/qth/map.html

Myös tänään näkyy Moskovan TV:n taajuudella erikoisia dopplerikiekuroita, ilmeisesti jonkin taivaanilmiön liikkeiden aiheuttamina. Oheisissa HDSDR-otoksissa ne näkyvät suurennettuina alhaalla oikealla pienessä spektri-ikkunassa. Spectrum Lab -otokselle niitä on tallentunut useiden tuntien ajalle.

Saparoissa ei näy merkkejä nopeista lineaarisita dopplereista, joten ne eivät ole meteoriheijastuksia, eivätkä lentsikkadopplereita. Kestoltaan ne vaihtelevat muutamista sekunneista pariinkymmeneen sekunttiin. Osassa niistä näkyy kapeahko hajaspektri, mikä viittää yläsalamoiden tapaisiin luonnollisiin ionisoiviin yläilmakehän sähkönpurkauksiin, jotka mahdollisesti liikkuvat joko ylätuulten mukana, tai sähkönpurkauksen synnyn ja sammumisen vaikutuksesta korkeussuunnassa.

Kiemurat ovat selvästi TV-kantoaallon taivasheijastuksia, koska ne näkyvät telkkarilähetteen tyypillisten 50 Hz sivunauhojen mukana monistuneina. Edellisiin otoksiin on erona, ettei nyt Rx-Tx-peruslinjan tuntumassa ole ukkosrintamia. Aikaisemmat ‘dopplerkoukkukuvat’ ovat täällä: Aircraft Scatter - Lentokoneheijastus ja sen doppleri.

T: - Juha -
2016-08-10-0925 HDSDR Moscow - Doppler hooks with side band duplicates - Y6E 140 (c) OH7HJ.jpg


Dopplerkiekuroita piirtyy edelleen nauhalle Moskovan TV-kantoaaltotaajuudella sivunauhasisaruksineen. Tässä muutamia yksityiskohtaisemmiksi HDSDR-otoksista koottuja ja suurennettuja ‘dopplerkoukkuja’ vastaavan Spectrum Lab -nauhan vieressä. Otoksista näkyy, että heijastukset jakaantuvat kahtia korkeamman ja matalamman taajuuden suuntaan. Lisäksi spektri paikoin hajoaa jopa useiksi ositain toisiinsa sulautuneiksi haaroiksi, eli ‘hajaspektriksi’. Jos jakaantumisen aiheuttaa dopplerilmiö, se merkitsee, että heijastuslähteet liikkuvat kahteen suuntaan. Miten tämä on mahdollista?

Lentsikkaheijastuksiksi dopplersiirtymä on liian pieni, ja meteoriheijastuksiksi aivan liian pieni. Ilmiö on sitäpaitsi kantamasta päätellen paljon lentopintoja korkeammalla, eikä sitäpaitsi oikein tunnu järkevältä olettaa useiden lentokoneiden hajoilevan näin taajaan ilmassa eri suuntiin kaartaviin osiin. Näin suuri meteoritiheyskin peittäisi meidät taivaalta satavaan tähdenlentohiekkaan. Ja esiintymistiheyskin pysyy varsin vakaana, mikä ei viittaa yhteyteen ajoittaisten meteorisateiden kanssa. Kahtiajakautuvan dopplerheijastuksen aiheuttanee siis jokin muu radioaaltoja heijastava ilmiö, joka jakautuu kahteen tai useampaan eri suuntaan joko vaaka- tai pystysuunnassa, jotka puolestaan aiheuttavat liitekuvien TV-lähetteeseen eri suuntiin hajoavan dopplersiirtymän.

Yksi mahdollinen esiintymiskorkeudeltaan sopiva ehdokas kahtiajakautuvan ‘dopplerkoukun’ synnyttäjäksi on syttyessään kahteen suuntaan leimahtava sähkönpurkaus (Electric Discharge Scatter, EDS). Näitä on tunnettu vasta melko vähän aikaa, vain pari vuosikymmentä, joten niiden tutkimus ei vielä ole päässyt kunnolla liikkeelle. Niistä otetuista kuvista näkyy, että esimerkiksi keijusalama i[/i] näyttää leimahtavan pystysuunnassa yhtenä tai useina tiimalasin muotoisina sähkönpurkaushaaroina eli ‘striimereinä’ i[/i].

Tällainen sähkönpurkauksen muoto syntyy tyypillisesti kahteen syttyessään kahteen tai jopa useampaan suuntaan laajenevasta purkauksesta, tässä tapauksessa lähinnä pystysuunnassa. Yläilmakehän salamoiden jakautuvan sähkönpurkauksen laajenemisnopeudet yläilmakehän matalassa paineessa näyttäisi sopivan ‘dopplerkoukkujen’ kaksi- tai monisuuntaiseen nopeusjakaumaan. Kahtia tai jopa hajaspektriksi jakautuvat radiolähetteiden dopplerheijastukset voivat siis kuvata yläilmakehän luonnollisten sähkönpurkausten syttymis- ja laajenemisnopeutta niiden sammumiseen saakka muutaman sekunnin kuluttua. Myös muut yläsalamatyypit syttyvät ja laajenevat pystysuunnassa. Purkauksen kestoaika näyttää yleensä olevan sen pidempi, minkä korkeammalla yläsalama purkautuu.

Linkit

Videohidastuksesta näkyy, miten keijusalaman purkaushaarat laajenevat kartiomaisesti ylös ja alas: youtube.com/watch?v=0uo4nZtxMow
Kuvitettu artikkeli keijusalamista: voices.nationalgeographic.com/20 … -of-space/
Ristiluuppi radiosuuntimiseen - 6m 4+4-el Crossed RDF Loop: viewtopic.php?f=21&t=295&p=2598#p2598

Upper-atmospheric lightning: en.wikipedia.org/wiki/Upper-atm … _lightning
Keijusalama: fi.wikipedia.org/wiki/Keijusalama

‘Dopplerkoukkuja’ ‏Moskovan TV:n jaksolla - Osa 1: oh7ab.fi/foorumi/viewtopic.p … =100#p1893
‘Dopplerkoukkuja’ ‏Moskovan TV:n jaksolla - Osa 2: oh7ab.fi/foorumi/viewtopic.p … 1901#p1900
‘Dopplerkoukkuja’ ‏Arkangelin TV:n jaksolla - Osa 4: oh7ab.fi/foorumi/viewtopic.p … 1903#p1903

T: - Juha -


Samankaltaisia jakaantuvia tai hajoavia luonnollisia radioheijastusspektrejä kuin Moskovan TV:n jaksolla, näkyy myös Vienan eli Arkangelin TV:n taajuudella. Ensimmäisessä liitekuvassa on otoksia ‘dopplerkoukuista’ Arkangelin TV:n jaksolla merkattuina punaisella, joista vasemmalla nauhalla oleva on riittävän vahva näkyäkseen leveänä kohinana näkyvän auroran hajaspektrinkin läpi.

Etenkin aikaleiman 04:45 kohdalta alkavat piirtävät kauniit kahtiajakautuvat dopplerkaaret sekä TV-kantoaallolle, että sen molemmille 50 Hz sivunauhoille. Arkangelin lähettimelle ominaisilla erikoisilla 39 Hz sivunauhoilla nämä koukut eivät näy, joten kyseessä voi olla myös jokin muu samalla taajuudella oleva kaukainen TV-lähetin.

Lentsikkadopplerien kantoaalto-ohitukset on merkattu ensimmäisen liitekuvan nauhoille valkoisilla merkeillä. Niissä näkyvät 39 Hz sivunauhojen dopplermonikerrat, mikä osoittaa näiden dopplerien syntyneen nimenomaan Arkangelin TV:n heijastuksista. Lentsikkadopplereita syntyy tyypillisesti vastaanottimen ja lähettimen yhteisen radiohorisontin rajoittamalla alueella sisällä lentävistä koneista, joka on tässä tapauksessa Sekeen ja Äänisen eli Onegan välillä.

Tosiessa ja kolmannessa liitekuvassa on Spectrum Lab:in nauhoilla näkyviä tiheitä dopplerkoukkuja sekä näiden lomassa olevia viistoja lentsikkadopplereita ennen ja jälkeen aurorakelin. Haaraantuvat tai hajoavat ‘dopplerkoukut’ saattavat olla korkealla leimahtavien yläsalamoiden sähkönpurkausheijastuksia (Electric Discharge Scatter, EDS). Nauhat on kopitettu 6-elementtisellä 50 MHz vaakajagilla ja R820T-vastaanottimella.

Aikaisemmat dopplerkoukkukuvat:

‘Dopplerkoukkuja’ ‏Moskovan TV:n jaksolla - Osa 1: viewtopic.php?f=21&t=295&start=100#p1893
‘Dopplerkoukkuja’ ‏Moskovan TV:n jaksolla - Osa 2: Aircraft Scatter - Lentokoneheijastus ja sen doppleri.
‘Dopplerkoukkuja’ ‏Moskovan TV:n jaksolla - Osa 3: viewtopic.php?f=21&t=295&start=110#p1901

T: - Juha -